Historia

Seura on perustettu vuonna 1933.

STAPHYLOCOCCUS OI AUREUS

Stafylokokki, sä uskollisin
oot bakteereista, ja sitkeinkin;
sä minne asetut asumaan
pois tahdo et lähteä ollenkaan.
Sä juurrut sisälle utareen
vuosiksi asetut paikalleen,
ja vaikka myrkyin sua häädetään,
pois silti lähde et mihinkään.
Vain kuolema teidät erottaa,
mut itse suostu et kuolemaan
- sä utareessa oot hetkehen,
kun kuolemanne on yhteinen.
Sä valtaat nuorenkin utareen,
voit jäädä sinnekin paikalleen
- mut elkein charmantin hurmurin,
valloitat vanhemmat etenkin.
Uskollisuuttasi epäillä saa,
ain tahdot uuden sä valloittaa,
mut pidät entisen kuitenkin
- kai tahdot suuren sä haaremin.
Oon sulle mä mustasukkainen,
sun valloituksias hyväksy en
Nyt kaksintaisteluun haastan sut
- ja taistelen, kunnes antaudut.
Siis vakoilen sinua päivittäin:
jos maidon solujen nousseen näin,
mä heti tutkia annan sen:
tää taasko jälki on aureuksen!
Jos sinun huomaan taas saapuneen,
panen lääkkeen huomenna vetimeen.
Myös injektioin sua pommitan
- näin hoitotuloksen varmistan.
Jos pysyvästi sun asuvan
mä huomaan, vetimen umpeutan.
Jos kahta vedintä hallitset,
on hetkes luetut maalliset.
Läpikäyn minä lypsykoneenkin
ja lypsytaitoni sfääreihin
mä pyydän neuvojain nostamaan.
Käyn vedinkastoa ostamaan.
Kun lypsämään käyn, sinä tietenkin
oot järjestyksessä viimeisin.
Jos käteni sinua koskettaa,
sen heti tahdon mä puhdistaa.
Jää hyvästi, vanha ystäväin,
sun kanssasi elää en enää voi näin
Sun tähtes uhrata paljon sain
– mut enää et ole kalleinpain.
V. Rainio 2013

Savo-Karjalan Eläinlääkäriseura ry:n opintomatka Viroon Tartoon 4.-7.9.2014

Matkakertomus:

Savo-Karjalan Eläinlääkäriseura ry:n opintomatkalle osallistui 19 eläinlääkäriä. Matka oli täytenään ammatillista ohjelmaa – bussimatka ja laivamatka mukaan lukien. Ohessa lyhyt yleiskatsaus matkan ohjelmaan

To 4.9.

Klo 5.15 Bussi poimi ensimmäiset matkustajat Nilsiästä. Kyytiin pääsi koko reitiltä – viimeiset lähtijät Hyvinkään kieppeiltä.

Matkan aikana Virossa opiskellut eläinlääkäri Anneli Laine kertoi seikkaperäisesti Viron maataloudesta tänään ja toisen maailmansodan jälkeen, sekä eläinlääkärin työstä ja eläinlääkäriksi opiskelusta Virossa.

Klo 13.30 Tallink Star-lautta lähti ja oli Klo 15.30 Perillä Tallinnassa. Laivamatkan aikana myyntipäällikkö Tero Tapaila (Vetcare Oy) luennoi uusista eläinten anestesiakäytännöistä ja ampisilliinin käyttömahdollisuuksista naudan ja sian hengitystietulehdusten hoidossa.

Tallinna-Tarto –välillä Anneli Laineen yksityiskohtainen esitelmä jatkui. Ohjelmassa oli myös tutustuminen Marmorland-lihakarjatilaan, mutta tämä tilavierailu jouduttiin peruuttamaan, koska tilalla on myös sikoja ja afrikkalaisen sikaruton vuoksi sikatilat oli vastikään Virossa pistetty ankaraan karanteeniin.

Majoittuminen Tartossa tapahtui hotelli Dorpatissa 2hengen huoneissa.

Majoittumisen jälkeen matkalaiset tutustuivat vielä Tarton kauniiseen yliopistokaupunkiin Annelin johdolla.

Pe 5.9.

Aamulla tutustuminen Viron maatalousyliopiston eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan ja yliopiston klinikoihin. Tiedekuntaa on Viron itsenäisyyden aikana voimallisesti kehitetty osin EU:n tuella ja klinikoilla on siksi joitain hyvin kalliita ja moderneja laitteita (esim. magneettikuvaus). Palkkataso Virossa ja erityisesti yliopistossa on uskomattoman alhainen ja väitelleenkin tutkijan/opettajan palkka ilmoitetaan sadoissa – ei tuhansissa – euroissa.

Perusteellisen tutustumiskierroksen lisäksi matkaohjelmaan kuului kaksi hyvin asiantuntevaa parasitologista luentoa – joista muistiinpanot tämän matkakertomuksen lopussa. Luennoitsijoina Brian Lassen ja Pikka Jokelainen.

Iltapäivän ohjelmassa oli tutustuminen Tarton maatalousmuseoon, jossa pedanttinen opas selvitti Viron maatalouden historiaa esine esineeltä ylen seikkaperäisesti. Museossa oli myös eläinsuojia, joita enimmäkseen käytetään näyttelyeläinten majoittamiseen. Virossa elää yhä markkinaperinne, jonka yhteydessä järjestetään myös kilpailullinen karjanäyttely, samaan tapaan kuin Suomessa maatalousnäyttelyissä.

Illallinen nautittiin maatalousmuseossa perinneruokia syöden Suolet ry:n (Suomalaiset eläinlääketieteen opiskelijat Tartossa) jäsenten kanssa, joita olikin paikalla ilahduttavan runsaslukuisesti. Näille opiskelijoille kerrottiin suomalaisten eläinlääkärien paikallisseurojen toiminnasta ja Itä-Suomen eläinlääkinnän tilanteesta työmahdollisuuksineen. Pöytäjärjestys oli laadittu niin, että jokaisessa opiskelijapöydässä oli vähintään yksi itäsuomalainen eläinlääkäri ja tämä strategia osoitti tehokkuutta kontaktien luomisessa.

La 6.9.

Vierailu elintarvikelaitoksessa: A le coq-oluttehdas. Tutustuttiin oluen valmistukseen eri aikakausina (laitoksella oli useita satoja vuosia vanhaa ja viime vuosisadan oluenvalmistusvälineistöä esittelevä museo, jossa myös viime vuosisadan alun täydellinen oluttehdas mallastamoineen, kuivaamoineen jne.). Oluen valmistukseen liittyvät kemialliset ja mikrobiologiset vaiheet käytiin läpi huone huoneelta ja sammio sammiolta lämpötiloineen ja viipymäaikoineen. Oluttehdas oli vaikuttava ilmestys jo sikälikin, että sen torneista oli huikeat näköalat kaupungin ylle (ja kymmenien metrien syvyydessä odottavaan kovaan maahan). Tehdas tuotti paitsi olutta myös useaa lajia virvoitusjuomia. Merkittävä osa tuotteista pullotettiin muovipulloihin, jotka saapuvat tehtaalle paksuseinäistä koeputkea muistuttavina aihioina, jotka lämmitettiin ja puhallettiin pulloiksi (koneellisesti) vasta juuri ennen pullon käyttöä.

Oluella on virolaisessa kulttuurissa vahvempi ja perinteikkäämpi asema kuin Suomessa.

AS A. Le Coq (entinen Tartu Õlletehas) on Viron toiseksi suurin panimoalan yritys. Sen omistaa 100-prosenttisesti Olvi oyj. Tehtaan historia alkaa Albert Le Coqin 1807 Lontooseen perustamasta olutpanimosta ja jatkuu Tartossa, kun firma osti Justus Reinhold Schrammin vuonna 1826Tartoon perustaman ja Moritz Friedrichin 1884 ostaman olutpanimon 1913.

Tilakäynti yliopiston tutkimustilalla (Märja) oli kiinnostava. Tilalla ei karjaa virolaisittain ollut kovin paljoa (n. 100) ja eläintilat olivat väljät. Tutkimusta ja opetusta varten oli useita rinnakkaisia lypsyjärjestelmiä (asema ja robotti) ja ruokintamahdollisuuksia yksilöllisine rehunseurantajärjestemineen.

Tilakäynti toisella paikallisella lypsykarjatilalla oli vielä kiinnostavampi. Kyseessa oli Tartu Agro –maatalousyrityksen Vorbuse-tila, jolla on noin puolet yrityksen 1200 lehmän ja 1700 muun naudan karjasta. Kotisivulta suoraan lainattu teksti kertoo yrityksestä seuraavaa:

Tänasel päeval on Tartu Agros 1200 lüpsilehma ja veiseid kokku ligi 2900 – punaseid ja mustakirjusid pooleks. Töö käib kahes eraldi kompleksis Vorbusel ja Rahingel, millele lisandub veel Ilmatsalu seafarm. Loomade eest kannavad hoolt 44 töötajat. Ka Aavo Mölderi abikaasa Maie on ettevõttes tegev. Tema hoolitseb Vorbuse lauda veiste eest ning teeb seda ihu ja hingega. See paistab välja ka Tartu Agro lüpsilehmade saavutatud rohketest auhindadest. Keskmine piimatoodang lehma kohta jääb Tartu Agros 10 500 ja 11 000 kg vahele.

Tilalla on seosruokinta ja rinnakkaislypsyasema, joka on tiiviissä käytössä – lypsetäänhän karja kolmasti päivässä. Lypsävät lehmät ovat modernissa verhoseinänavetassa, nuorkarja useassa neuvostoaikaisessa betonikarjasuojassa, huomattavan kookkaita nekin. Tilalla on palveluksessaan oma eläinlääkäri, josta jäi ammattitaitoinen ja ankarasti töitä paiskiva vaikutelma. Tartu Agro tekee kiinteästi yhteistyötä Eläinlääketieteellisen tiedekunnan kanssa, mutta pääosa opiskelijatyövoiman käytöstä painottuu Rahingen tilalle, joka ei nyt ollut matkan kohteena. Sielläkin on oma eläinlääkäri – kuulemma keski-iän ylittänyt mies…

Vorbusen lypsykarjanavetta oli rakennuksena hieno – vasikkatilat sen sijaan jättivät toivomisen varaa, vaikka katsoimme niitä oikeastaan vain ovelta. Jo siitä katsoen ainakin ilmanvaihtoon kaipasi lisää tehoa – olihan meillä tuuria kelien suhteen ja ilma suorastaan kesäisen lämmin ulkonakin.

Eläinlääkärin mainitsemat taudinaiheuttajat olivat monet Suomesta puuttuvia. Kertakäyttöhaalarimme eivät todellakaan olleet liioittelua, sillä tarjolla olisi ollut tuomisiksi suuri valikoima sekä viruksia että bakteereita, joilla suomalainen karjatila pääsisi (nimettömänä) uutisiin.

Siihen nähden, kuinka haasteellisista lähtökohdista nuorkarja täällä joutui elolle nousemaan, keskituotos oli hämmästyttävä. Olisihan liki 11000 kg huima saavutus yksilöllisesti hemmotellulle lähes tautivapaasta suomalaisvasikastakin kasvaneelle lehmälle – erityisesti usean sadan lehmän karjassa.

Iltpäivällä jäi vielä aikaa kierrellä paikallisilla syysmarkkinoilla mistä matkaan tarttuikin kaikenlaista tavaraa valkosipulista hunajaan.

Illallinen nautittiin Ruutikellari-ravintolassa, jonka erikoisuus in 11 m etrin korkeuteen kohoava katto. Matkaväsymys alkoi jo ilmeisesti jonkin verran painaa, koska jo kymmenen aikaan suurin osa porukasta siirtyi kohti hotellia ja sängyn pohjalle.

Su 7.9.

Vielä paluumatkallakin kuulimme alati uupumattoman Anneli Laineen selostusta Viron maataloudesta. Tallinnaan saavuttiin hyvissä ajoin ja ne, joilla vielä voimia riitti, kävivät ennen laivan lähtöä kiertelemässä vielä Tallinnan nähtävyyksiä.

Laiva Tallinnasta kohti Suomea lähti klo 13.30 (Tallink Super Star). Klo 15.30. alkoi matka Helsingistä kotia kohti. Saapuminen Nilsiään klo 23.

Liite

Savo-Karjalan Eläinlääkäriseuran opintomatka. Lyhennelmät luennoista vierailulla Tarton Eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan 5.9.2014

Pirkka Jokelainen, ELT

Jokelainen on valmistunut eläinlääkäriksi 2004. Väitellyt äskettäin Toksoplasmasta. Naimisissa Tanskalaisen täällä työskentelevän Brian Lassenin kanssa. Opettaa englanniksi Tarton Eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa.

ALIARVIOITU JA ALIDIAGNOSOITU TOKSOPLASMA

Toksoplasma on maailman menestynein loinen.

Toksoplasma tarttuu syömällä raakaa lihaa, juomalla raakamaitoa, joillain eläimillä seksivälitteisesti, kissan ulosteesta (kissaeläimet on ainoa eläinryhmä, joka erittää toksoplasmaa ympäristöön, jossa säilyy 4 v jopa Suomen oloissa). Lintujen ja nisäkkäiden loinen.

Ihminen saa taudin kukkapenkistä, puoliraa’asta lampaan lihasta jne. Tauti on yleensä krooninen, mutta joskus tappaa.

Yli puolet Suomen kissoista on sairastanut toksoplasman. Virossa 60%. Yleisempää kissalla, jos kissa metsästää tai saa ruokana raakaa lihaa. Seropositiivisuuden kehittänyt kissa on jo erittänyt ookystoja miljoonittain, sitten se ei ehkä enää eritä, jos ei sen vastustuskyky jostain syystä laske.

2009 eläinlääkäripäivillä verinäytteen antaneista eläinlääkäreistä 16,1% oli seropositiivisia, Viron tutkituista eläinlääkäreistä 46,2%. Virossa muistakin ihmisistä on liki puolet seropositiivisia. Ranskassa tutkitaan raskaana olevat kerran kuussa. V. 1960 heistä oli toksoplasmapositiivisia 84%, 2003 44%.

Toksoplasma aiheuttaa ihmisellä yleensä flunssamaiset oireet.

Vakavasti sairastunut kissa hengittää vaikeasti. Voi kuolla. Diagnoosiin voi käyttää PCR- ja kymmenkuntaa muuta menetelmää.

Sairaudesta on olemassa sokeuttava silmämuoto ja vastasyntyneet tappava/vammauttava muoto. Krooninen muoto voi olla esim. aivoissa – aika isona myökkynä. Tämä vaikuttaa isännän käytökseen – ihmisellä skitsofrenia ja liikenneonnettomuusalttius lisääntyy. Jyrsijät taas mieltyvät kissan virtsan hajuun.

Toksoplasmasta on voimakkaampia oireita vaikuttavia ja lievempiä kantoja – kaikki vaarallisia.

Suomessa tutkituista 100 kissasta 3% on kuollut toksoplasmaan. Jos rusakko saa toksoplasman, se nostaa vasta-aineet ja kuolee viikon sisään.

Ihmiselle yleisin tartuntalähde on raa’anpuoleinen liha. .

Toksoplasman eteneminen on lääkkeillä pysäytettävissä, mutta usein tauti lääkityilläkin etenee (esim. silmämuoto voi sokeuttaa lääkitylläkin). Sulfa ja klindamysiini ovat käytetyimmät lääkkeet.

Kissalla maksa ja keuhkot ovat yleisin loisen hakeutomiskohde. Ikterus ja dyspnea ovat siksi yleisimmät oireet, eivät niinkään neurologiaoireet.

Lampaalla toksoplasmatartunnassa ovat luomiset yleisiä.

Ihmisellä tartunta aiheuttaa vakavia sikiömuutoksia ja keskenmenoja.

Virossa maanviljelijöillä 75% seropositiivisuus ja lehmissä 25%. Joka neljäs verinen pihvi on siis vaarallinen!

Brian Lassen PHD, MSC:

PARASITOOSIT VIROSSA

Lassen työskentelee Tarton eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa. Hän on biokemisti ja parasitologi.

Euroopassa ajatellaan tärkeiksi parasiiteiksi kryptosporidit, giardia, toxoplasma, trikinella, taernia ja ecinococcus. Muita merkittäviä ovat lapamato, ascaris, toksokara ja punkit.

Sian suolinkainen (Ascaris) näyttää olevan zoonoottinen. Löytynyt Eestissä uima-altaasta. Eestissä väsestössä neljäsosalla ja eläinlääkäreillä kuudesosalla on ascaris-vasta-aineita.

Ecinococcus multilocularis

Eläinlääkäreillä 4,4% ja koko väestöllä 1,4%lla on ekinokokkus-vasta-aineita. Yli 10% cityketuista Eestissä on ekinokokkipositiivisia ja kaikista ketuista 29%. Suomesta ei ole ketuista löytynyt. Liettuassa ecinococcusta on 150 tapausta ihmisillä vuodessa, Virossa vain muutamia.

Latviassakin ihmisillä havaitaan monta tapausta vuodessa. Suomessa ja Virossa ei. Virossa 8% ihmisistä on seropositiivisia. Villisioista Virossa on seropositiivisia 43%. Virossa ihmistä ei herkästi epäillä trikinoosista, joten luultavasti tauti on alidiagnositu.

Kryptosporidioosi

Virossa kaikissa karjoissa on kryptosporideja ja 30% naudoista erittää. Silti ei ihmisillä tilastoisssa.

Giardia

Eestissä puolella koirista on giardiaa, Euroopassa noin kolmasosalla.

Taenia sodium

Teurastamonäytteissä Virossa löytynyt 2,2 %lla.

Toxocara canis

Muutamalla prosentilla Viron koirista on. Suomessa tätä loista on vain vähän. Viron tilastoissa esiintyvyys on 0, vaikka tutkimuksissa toksocaraa aina löytyy.